Käsityöharrastuksemme tuntuu siirtyvän äidiltä tyttärelle. Siihen asti kunnes virkkausgeeni löydetään, uskomme tämän olevan seurausta esimerkistä, tarpeesta ja luomisen halusta.
Isomummun aikuisuudessa neulominen oli välttämättömyys, suuren perheensä mummu piti sekä sukissa että villapaidoissa. Joka syksy oli neulottava uudet, vähintään yhdet jokaiselle.
Langat kehrättiin itse ja tämän taidon Luon mummukin osaa. Nämä luonnonvalkoiset kolmisäikeiset villalangat on kehrätty yhdessä 1990-luvun alussa Isomummun ollessa noin 85-vuotias. Viimeisinä vuosikymmeninään Isomummu virkkasi enemmän kuin neuloi, mutta viimeiseksi käsityöksi jäi villasukkapari. Nuo liikuttavat sukat tuskin päätyvät käyttöön, mutta kertovat tekemisen ilosta, tottumuksesta ja tarpeesta silloinkin, kun silmä ei enää näe ja käsi ei oikein jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti