Nypläyksestä amigurumeihin

Sain vihdoinki aloitetuks ensimmäisen blogikirjoituksen koko elämäni aikana.


Eniten käsitöit teen täl hetkel nypläyksen paris, mikä on monia hämmästyttäny, eikä ihme sillä enpä ole toisist 14 vuotiaist nyplääjist kuullu. Kaikki alkoi koulust. Entisen koulun rehtorin äiti kävi koulul opettamas vähä nypläyksen alkeit, ja monesti jo sillo istuttii koulul yliaikaa nypläämäs. Vastapalvelukseks oltii vapaaehtoisella opettajal eli Mommal käyty haravoimas, joten tiedettiin mis Momma asuu.

Kerran päätettii käydä kyläs kattoos mite Momma voi ja mitä uusii töit se on saanu tehtyy. Kun oltiin lähös Momma kysy et haluttaisko me alottaa toiset työt, ja totta kai me haluttii:) Siitä asti ollaan käyty kahden kaverin kans ensin kerra viikos ja ny kaks Momman luona nyplääs. Aina on Mommalla jotain syötävää, useimite suuuper hyvää kiisselii. Kesänypläyspaikkana meil on pupi, Momman ulkorakennus. Joskus naurettuki sitä et jos tulee pahamieli voi lähtee pupii, onhan siel likööriiki - liinojen tärkkäämisee.

Kotona teen monenlaist langasta. Ohjeist en tosin tykkää, joten en yleensä käytä niit, ja jos käytän pitää sitä aina vähä muokata. Monesti on epäonnistunu, mut kyl monesti tulee juuri sellanen kun halusin. Tämäkin norsu on omasta päästä tehty.