maanantai 26. syyskuuta 2011

Risusavotta

Olemme kaataneet kahden pihakoivun lisäksi koko joukon tonttimme laidalla olevan rinteen pienistä puista. Enimmäkseen haapoja, mutta myös mäntyjä, pajuja ja koivuja. Näinpä minulla on tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen loputon materiaalitarjonta sekä risu- että havutöihin.
Olen tätä odottanut, koska ulkoilmaihmisenä on aivan ihanaa yhdistää kaksi itselle tärkeää asiaa: raitis ilma ja käsillä tekeminen. Pajutöitä olen tehnyt sisälläkin, mutta mieluummin heilun oksasaksien kanssa ulkosalla, siivottavaa syntyy huomattavasti vähemmän eikä projekteja tarvitse aina korjata pois muun elämän tieltä. Risutöitä teen ulkorakennuksen pitkän lipan alla: siihen paistaa sopivasti aurinko, lippa suojaa sateelta ja itse rakennus tuulelta. Se tosin on myös ensimmäinen paikka, joka pistää silmään pihaan ajaessa, joten keskeneräiset projektini ovat myös vieraiden nähtävissä.
En ole vielä oikein päässyt alkuunkaan varsinaisten lopputuotosten suhteen, lähinnä aika on mennyt itse risusavotassa, jotta polttokelpoiset puut saataisiin sateensuojaan. Parin kranssin verran verestelin muistiani havutöistä ennen kuin aloitan pallojen tekemisen. Itselläni kukin materiaali vaatii aina oman näppituntuman ja jonkun harjoitustyön alle ennen työläämpiin tai varsinaisiin töihin ryhtymistä.
Koivunrisut eivät ole parasta mahdollista risutöihin: hieskoivun oksina ne ovat kovin lyhyitä ja aivan täynnä urpuja. Olen tehnyt tämän kesän aikana muutamia risutöitä ja mieluusti tekisin niitä lisää, mutta en tiedä onnistuuko tuosta materiaalista. Köynnöstukia voi tehdä myös lyhyemmistä, mutta lintuihin olisi hyvä olla pidempiä oksia. Myös pari vähän kunnianhimoisempaa työtä muhii päässä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti