Kortteja ja pullotakki

Kiireinen työkevät ehkäisee harmillisen tehokkaasti käsitöiden tekemistä. Mutta ei niin pientä lepohetkeä, etteikö siihen ehtisi jonkun työn käsiinsä ottaa. Maaliskuun aikana ei ole valmistunut mitään suurempaa vaan on tehty yhdessä lasten kanssa pieniä töitä, huovutuksia ja askarteluja.

Juurismäen tyttären ystävät pääsivät ripille viikko sitten ja askartelimme yhdessä monta korttia. Kuvia katsellessa huomaa, että osa korteista on onnistuneempia, toiset taas kömpelömpiä. Huomautan tässä kohtaa, että korttiaskarteluissa olemme todella noviiseja. :) Mukavaa oli kuitenkin miettiä ystäviä ja kortteja, jotka jotenkin kuvaisivat saajaa. Yksi poika sai huovutetun ristin, hän kun on lämmin ja pehmeä; toiselle laitettiin maalattuja legoja korttiin nyt kun lapsuuden leikit tällä legofanilla ovat jäämässä taakse. Kirjekuoret tehtiin yhdestä vanhasta lasten leikkikirjasta, joka on kulunut käytössä juurikin näiden ystävien kanssa.

Muutenkin kaikki viimeaikaiset työt ovat päätyneet kodin ulkopuolelle. Lapsen joukkueen rahankeräysarpajaisiin vein valmiita töitä ja yhden uudenkin väkersin, nimittäin pullotakin. Nyt on juuri oikea aika pullotakkien neulomiselle: aivan vielä en ole kyllästynyt villaan talven jäljiltä, mutta kesä on jo riittävän lähellä, jotta huopasuojuksen viilentävä ominaisuus tuntuu houkuttelevalta.

Pullotakki (tämä on oma nimitykseni, varmaankin kassi tai suojus on oikea...) on nopea neulottava ja kiva tuliainen tai arpapalkinto, kun sisällön voi itse valita. Se ehkäisee lasipullon kilinää ja rikkoutumista ja voi näyttääkin hyvältä. Kun huovutetun suojuksen kastelee kylmällä vedellä ja laittaa aurinkoon, haihtuva vesi viilentää takin sisällön. Monikäyttöinen kapistus siis!

Tämä takki valmistui nimettömäksi jääneestä jämälangasta (todennäköisesti Kauhavan Kangasaitan täysvillalanka) ja kuvat ovat harmiteltavan huonoja. Kirjailu nimittäin erottui valmiissa työssä huomattavasti paremmin kuin miltä näyttää näiden kuvien perusteella.